Lauantai aamuna suuntasimme kotikaupunkiini Pihakirppis-tapahtumaan. Suomen suvi kun ei koskaan petä säiden suhteen niin saatiin mitä mainion päivä jonka vuoksi päädyimme ottamaan mukaamme myös polkupyörät.
Kirppis-joukkiomme olikin hupaisan näköinen kun (välilliä) koko tien leveydeltä taitoimme matkaa; pari kävellen, yksi juosten, joku autolla, pienet sekä isot polkien.
Pihasta pihaan suunnistimme tehden löytöjä ja paikoitellen opeteltiin kartanlukua päät yhdessä :D Hetkeen en ole nähnytkään näitä katuja näin vilkkaina. Oma matkani taittui jopparilla, takamus vieläkin kipeänä, ja sieltä kyydistä napsin kuvia. Pahoitteluni siis jälleen puhelinkuvista; kauniiden puutalojen ja puutarhojen tuijottelu vei huomion.
Eräässä pihassa sain kokea mykistävän hetken kun luulin saapuneeni unelmieni puutarhaan. Onnekseni siskoni ehti minua varoittaa pihan jumalaisesta kauneudesta, joten vältyin isoimmalta 'shokilta'. Puutarhassa tehdyt oivallukset ja ratkaisut saivat sanattomiksi. Tämän wannabe-puutarhurin sydän huokaisi; voi kunpa saisin samanlaisen!
Yhteen päivään voi mahtua mahdottoman monta kesäistä hetkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti