Jippii, wau , aaah, iiihanaaa, pakko saada! Nämä tuli ensimmäisenä mieleen kun törmäsin tähän jumalaiseen opukseen, askartelijan aarteeseen. Santun maja blogin kautta löysin tämän ihanuuden, jonka hankkimatta jättäminen olisi niin kaduttanut. Rohkenin huokaista helpotuksesta vasta lehtihyllyllä kun pitelin kirjaa kädessäni. Kurkkaa sinäkin vinkit Santun blogista jos mielesi tekee omaa:) Viikon verran olen vain selaillut ja nuuhkutellut kirjan sivuja. Paperintuoksun lumoissa ideat vain juoksevat silmissä. Katsotaan koska päääsen korkkaamaan kirjan!
Ja sitten taas kuulumisten päivitystä pupurintamalla. Töpöhännät otettiin ulkoilemaan ensimmäistä kertaa viikonlopun lämpimien säiden suodessa. Nostimme puput väliaikaiseen kompostikehikoista tehtyyn häkkiin nuuhkuttelemaan kevättä ja maan alta puskevaa uutta nurmea. Vinhaan kävivätkin pupujen nenät. Lapset saivat myös sylitellä pupuja ja isosisko ohjeisti niin reippaasti pienemmälleen kuinka niitä pupuja nostetaan.
Ja aivan kun en olisi viime keväästä jo opikseni ottanut; kyllähän ne otti ja karkas taas, molemmat! Tällä kertaa:
Lounaspöytää korjatessa näin keittiön ikkunasta kuinka pienempi pupuista haeskeli pakoreittiä kompostikehikosta. Kävin nostamassa molemmat puput takaisin varastoon (autotallin yhetydessä) kaksioonsa ja palasin sisälle. Jätin varaston ja tallin ovet auki sillä olimme palaamassa puutarhahommmiin ruuan jälkeen. Hymistelin itsekseni tyytyväisenä. Seuraavassa käänteessä näenkin jo toisen puppelin varaston ovella ja toisen autotallin oven suulla. Mitäää?? Unohdinko sulkea häkin oven kunnolla?
Oikeasti, salamaakin nopeammin olin jo pihalla varaston ovella ja sain samalla ajettua tuurilla pienemmän pupun varaston puolelle. Tästä syöksyin välioven kautta sulkemaan tallin ovea ja onnekseni toinenkin pupuista pötki pesäkoloaan kohti. Kun sain oven paiskattua kiinni, huomasin kaksikon seisovan pihalla; Olitpas nopea, äiti!
No niin olin!!! :D
Täten toivotankin rauhallista viikonalkua!
