Repolaiset ja jotain myös seinälle

Joulun pyhille suunniteltu lapas-projekti eteni ihan kivasti. Nyt on oikean käden tumppu ja sen kaksikymmenpäinen repolaislauma tehtynä. Vasenkin tumppu on jo hyvässä vauhdissa! Aamulla kun vietin vapaa päivän aamua kahvikupposen kanssa, pääsi lapanen kuitenkin vääriin käsiin sillä kolmevuotiaamme oli tutkimusmatkalla äitin kopalla; puikot oli vedetty irti :/ grrr.

Pitkällisen kurakelin ja mustan joulun jälkeen, maa oli vihdoin verhoutunut tammikuiseen asuun. Pakkanen se taikoo kauniit kuviot puutarhaan. Muutaman pakkasherran huurrekuvion sain napattua leikkimökin "hehkulamppu"-valoista. Ja onhan tuo ulkoilu pienten lasten kanssa paljon mielekkämpää kun lumi on maassa.

Tammikuu on siis vihdoin polkaistu käyntiin. Ihmisistä huokuu taas erilaista energiaa ja katseiden kääntö kevättä kohti tuntuu jo helpotuksena rinnan päällä. Ja kuten aiempinakin vuosina en tehnyt tänäkään vuonna lupauksia paremmasta elämästä tai muusta. Yhtä lupausta hieman pyörittelin mielessäni,koskien nimittäin aloitettuja neulonta-projekteja; max kolme keskeneräistä työtä samaan aikaan. Mutta onkohan tuohon nyt pyrkimistä ;)

Onnea ja terveyttä alkaneeseen vuoteen!!!


Niin ja se mitä päätyi seinälle, näkyy toiseksi viimeisimmässä kuvassa. Nuo vanhan kasvikirjan kauniit kuvat saivat vihdoin arvoisensa paikan!

Ketuttaa

Jouluvalmistelut ovat edelleen joiltakin osin vasta ideatasolla niin alkoipa tässä arjen hälinässä sitten vielä ketuttamaan parillakin tavalla. Ihan näin lapasten kuosin muodossa kuin sitten sillä toisellakin tapaa..kulkee varmaan nimellä joulustressi. Kirjoneulonnassa onkin hyvää juuri se, että täytyy keskittyä toden teolla, niin sen toisenlaisen ketutuksen voi joksikin aikaa unohtaa.

Kuvion hahmottelin googlen kuvahaun avulla kun en heti löytänyt valmista ohjetta. Silmät ja nenänpään ajattelin kirjoa erikseen niin on edes yksi lanka vähemmän kuljetettavana mukana.

Josko se joulustressikin laantuisi kun lasten joulujuhlat hoidosta ja harrastuksista saadaan pakettiin. Kyllähän se joulu tulee vähemmälläkin, tapaa vanha kansa virkkoa...eipä vaan mene tähän kaaliin ;)

Lempparivaate - ja miten lämmin

Tämä postaus tunikasta on jäänyt julkaisematta jonkin teknisen virheen vuoksi. Kuvat on otettu kauniissa syksysäässä ja nyt maata peittää jo lumi. Vaikkakin tämä villaunelmaa on jäänyt esittelemättä täällä blogin puolella, itse tunika ei ole jäänyt henkarille koristeeksi. Kilkkaa itsesi Drops desingin sivulle, josta näet ohjeen ja lankaakin voi tilata sieltä kautta. Tässä käytin siis Dropsin Cloud-nimistä alpakkalankaa. 

Lanka on mahtavan pehmeää ja niin lämmin. Eikä pistele! Tämä päällä ei palella ja taisin jopa repostella takki auki kauppareissulla :D Tästä samasta langasta olisi mahtava omistaa myös pidemmän mallinen neuletakki.

Nyt kun ollaan päästy yli marraskuun puolivälin,voi jo hyvillä mielin aloitella joulusta puhumisen. Tällä viikolla olisi aikomus näyttää viimeisin hankinta käsityömessuilta, sillä jos joku siitä innostuu ehtii semmoisen DIY-askartelun hankkia itselleen vielä ennen joulua.

Vilukissojen viltti - DIY aloittelijallekin

" Kyllä me ollaan äiti meidän perheen vilukissoja sun kanssa, ja nuo meidän pojat on aina kuumissaan"

Olen aina ajatellut, että viltin tai torkkupeiton kutominen olisi aivan mahdottoman kovatöinen homma mutta toisin kävi kun törmäsin tähän mallikappaleeseen käsityömessuilla. Viltti valmistuu isojen puikkojen ja kuteen vuoksi suhteellisen nopeasti. Tässä käyttämäni kude on kierrätyspuuvillaa ja iltoja tämän parissa meni ehkä viikon verran. Kude itsessään on aika painavaa jonka vuoksi se tuntuukin niin lämpöiseltä vaikka näyttää kovin harvalta. Sinun tarvitsee osata vain luoda aloitussilmukat ja jatkat ainaoikeinneuletta!

 Meillä oli tarve keittiön puolella viltille. Ja etenkin me tytöt meidän perheessä ollaan kovia palelemaan, niin nyt on mukava kietaista vilttiä päälle aamukahvia juodessa. 

Laitan tähän vielä suoran linkin ohjeeseen, joka on kangasaitan omilta sivuilta. Heiltä oli tämä kudekin.

Mitä kannoin kotiin messuilta? osa2.

Väriä, väriä, väriä lähdettiin hakemaan messuilta myös. Tuttua ja turvallista harmaata löytyy kaikissa sävyissä niin villalangoista, sisustuksesta ja vaatekaapista. Eli tästä kaavasta oli tarkoitus irroittautua ja oppia käyttämään ja nauttimaan väreistä. Messuja kierrellessä silmät puutuvat yllättävän nopeasti ja tavara massan seasta on vaikea erottaa enää mitään. Vähän samoin käy joskus kirppareillakin.

Tämän Vanja Sea&Friends-nimisen kojun kohdalla aivoni löivät hätätilaan. Kojua ei voinut mitenkään ohittaa sillä kopat notkuivat toinen toistaan kauniimpia lankakeriä ja vyyhtejä. Ja mikä parasta täysin suomalaista 100% kasvivärjättyä lampaanvillaan. Aurinkokehrä on tämän vyyhdin nimi ja värisävynä Kirjo. Nuo huopapalloset olivat taas niin houkuttelevia isossa astiassa, että muutama kourallinen niitäkin oli saatava. Ne bongattiin askartelutarvikkeita myyvästä kojusta.

Vielä olisi pari ostosta esittelyä vaille ja voisin jakaa teille myös tarinan tuosta lankavyyhdistä. Lankavyyhdistä, joka päätyi vääriin käsiin ;)

Yhtä pehmeät

Eikös näytäkin tuo Cloud-alpakkakerä yhtä pehmoiselta kuin meidän Ruusu-pupu? Iltojen viiletessä ovat puputkin saaneet ahkerammin silittelyä. Onhan se mukava upottaa sormet pumpulin pehmoiseen turkkiin. Yhtä pehmoista on tuo ihanaisen muhkea Cloud-lanka. Ja niin lämmin, ai että.
Joku teistä saattaa muistaa kesäkuisen Villaunelmointi postaukseni. Silloin tilasin nuo langat Tapion kaupasta, ja toimitus oli nopeasti perillä. Muhkea paketti jäi kuitenkin odottelemaan hyllylle puutarhahommien viedessä illat. Sateiset kesäillat tulivat kuitenkin ja syksyksi ajateltu neuleprojekti on jo yli puoli välissä, jee! 


Kuusi kerää on nyt käytetty; niistä valmistuivat etukappale ja hihat. Ja vielä olisi takakappale tekemättä. Mallineuleen jouduin muokkaamaan omanlaiseksi kun ohjeen mallineule ei pelittänyt lainkaan. Alkuperäinen ohje on Drops desingin suunnittelema. 

Jostain syystä olen törmännyt moneen otsikkoon/juttuun/postaukseen tai muuhun vastaavaan joka on käsitellyt blogisuosion vähentymistä. Näin jokseekin tuoreena pikkuruisen blogin  pyörittäjänä jään joskus harmittelemaan kyseistä asiaa. Instagram ja kumppanit ovat uusi tuuli ja tyyli, ja monet seuraavat vain näitä kautta blogeja. Ehkä minunkin olisi aika liittää blogi instan puolelle mutta mää en ossaa! :/ tai siis lue; en saa aikaiseksi. 

Minä siiryn nyt tuon neuletunikan pariin. Taidan napata karkkikulhonkin viereen :)

Potkua alkavaan viikkoon! :)

Sylin täydeltä

Tervehdys teille! Täällähän on tullut taivaan täydeltä vettä niin, että ollaan rikottu jo tilastojakin. Parin viikon sateiset aamut saivat vihdoin tänään muutoksen kun aurinko yrittää paistaa pilvien raosta. On sekin jo jotain!

Lasten aloitettua uudessa hoitopaikassa,on oma aika jäänyt täysin toteutumatta vaikka kaksikko on sopeutunut tilanteeseen mallikkaasti. Oman ajan "uhraamiseen"oli valmistauduttu kuitenkin. Uusi ympäristö ja isompi ryhmäkoko ovat jo pelkästään isoja muutoksia pienten arjessa. Äippä on saanut heittää kutimet koppaan kun iltaisin on sylin täydeltä muksuja, paijaamista ja läheisyyden tunnetta on nyt tarjottava.

 Nukkumaan mentäessä pientä mieltä askarruttaa kaikki mahdollinen. Siinä on omakin mielikuvitus saanut haastetta vastauksia keksiessä. Yhteistuumin ollaan kuitenkin saatu mieltä painavat asiat aisoihin. Äitinä iso toive olisi, että kunpa lakkaisi murehtimasta niin isoja asioita <3
Eiköhän meidän arki pian ala rullata ja saadaan blogin puolelle eloa myös :)

Reipasta keskiviikkoa sinulle!

Cloud - sateisen viikonlopun unelmoinnit

Niin on sumuisia kuvia mutta onhan se viikonloppukin ollut sumuinen, joten ette ehkä edes huomaa. Kahlasin googlen kuvahaulla läpi neuleohjeita ja inspiraatiokuvia automatkalla kun sade piiskasi tuulilasiin ja lämpötila muistuttaa liikaa jo syksyä. Huokaus, kun vaan ehtisi toteuttaa kaikki ne ihanat jutut mitä halajaa. Ajattelin pelata kortit nyt fiksusti syksyn suhteen ja aloittaa muhkean neuletakin tai tunikan teon nyt näin kesällä. Jospa saisin siihen sitten kääriytyä syksyn sateiden tullessa. Näyttää tämä kesäkin tarjoavan enemmän kutomissäitä kuin chillailua ilta-auringossa omassa puutarhassa.

Ostoskoriin päätyin kymmenen kerällistä tuota ihanaista muhkeaa Cloud lankaa Drops desingilta ja viimeisen kuvakollaasin ylimmät neulemallit päätyivät kärkisijoille; saapi nähdä kumpaan päädyn. Kannattaa muuten kurkata heidän sivuiltaan ilmaisia neuleohjeita, löytyy vaikka mitä kivaa!
Toivottavasti tartutin sinuunkin ripauksen neuloosistani :)

Puuhaa pyhille - ohje kevätpipoon

Jos sinulle käy niin kuin minulle useimmiten pitkien pyhien aikana, puuhavimma, niin tässä kiva ja suhteellisen nopea ohje kevätpipoon. Pipo on loistava asuste muutoinkin; mainio piriste asukokonaisuuteen tai bad hair day:n pelastaja!

Ohje löytyy kuvineen Suuren käsityölehden alkuvuoden numerosta, jostakin niistä, numeroa en ole laittaut ylös minnekään. Kolmioista rakentuva pipo neulotaan kahta väriä samanaikaisesti käyttämällä; toinen kolmioista kasvaa ja toinen kutistuu joka puikollisella. Lankavalinta oli helppo elikäs lempparini merinovilla. Ja puikot olivat kokoa 4. Ja ohje tulee tässä:

Luo v.harmaalla langalla 58cm ja neulo uksi kierros oikein. Jatka ainaoikeaa ja aloita kolmiot.
Osa1:
1.krs. (op) neulo 57s v.harmaalla ja yksi silmukka t.harmaalla.
2.krs. Neulo 2s t.harmaalla, tuo lanka työn eteen, kierrä eriväriset langat toistensa ymprärille ja neulo v.harmaalla 56s.
3.krs. Neulo 55s v.harmaalla, kierrä langat toistensa ympärille nurjalla puolella ja neulo 3s t.harmaalla
4.krs. Neulo 4s t.harmaalla, tuo lanka työn eteen ja kierrä eriväriset lanagt toistensa ympärille ja neulo v.harmaalla 54s.
Toista jatkossa 3-4 krs:sia siten että neulot aina 1s:n enemmän t.harmaalla ja yhden silmukan vähemmän v.harmaalla. Kun kaikki silmukat on neulottu t.harmaalla, katkaise t.harmaa lanka.
Osa 2:
1.krs. (op) neulo 1s valkoisella ja 57s v.harmaalla
2.krs.Neulo 56s v.harmaalla, kierrä eirväriset langat toistensa ympärille työn edessä ja neulo valkoisella 2s.
3.krs. jatka osan. 1 ohjeen mukaan.

Toista osia 1.ja 2. kunnes työssä on 4 v.harmaata, 2 t.harmaata ja 2 valkoista kolmiota ja kaitaleen pituus on 52cm. Päätä silmukat ja ompele kaitale renkaaksi. Harsi renkaan toiseen päähän harsinlanka ja kiristä sen avulla myssyn yläreuna umpeen. Pipon päälaelle jää näin pieni röyhelö.

Iloista pääsiäsen jatkoa!

Kevätmyssy vauvalle

Malli on Aviatrix-niminen ja sen tekijän oikeudet kieltävät ohjeen jakoa; googlettamalla löytyy englanninkielinen ohje.

Näin kevään kynnyksellä ajatuket pyörii paljon lasten vauva-ajoissa; esikoinen syntyi juuri näin kevättalvella ja kuopuksen aikana jäin jo varhain keväällä masun kasvattelutauolle. 
Omille pikkunyyteille tein silloin perinteiset linnunnokkalakit mutta tämä malli on vielä jotenkin hellyyttävämpi. 
Onnekseni sain tehdä pikkumyssyn lähipiirin uudelle nukkaposkelle ja samalla fiilistellä vauva-aikaa <3

'Oman lapsen, pienen linnun, kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, syliini saan ottaa sen!

Tunnen käden pienen hennon, tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän!'

Lankana käytin merinovillaa, jonka käyttömukavuutta voisin toitottaa loputtomiin. Villa joka ei pistele, on lämmin ja kosteutta hylkivä: Täydellinen! Lankojen keväiset pastillivärit inspiroivat myös tekemään kevääksi pipon uudella tekniikalla. Siitä tuonnenmana. NOTE; jos villapipo kiristää niin vaihda ihmeessä merinovillaan :)

Ikuisuusprojekti ja varma kevään merkki

Kuvien värit eivät niinkään lupaile kevättä mutta varma kevään merkki on se kun kutimet ja pyöröpuikot tyhjenevät töistään; tekemättömät villaunelmaiset kutomukset pääsevät vihdoin kalkkiviivoille asti. Puikoille on aika vaihtaa värikkäät puuvilla-ja bambulangat!
Jos villaunelmasta haaveilee, kannattaa ehdottomasti tehdä tuttavuutta tähän kuvissa näkyvään Drops desing:n Cloudiin. Tuota kerääkin voisi pelkästään hypistellä useamman tovin sen pehmeyden ja muhkeuden vuoksi, langassa on 72% alpakkaa. Ostin tämän viime kesäkuumalla ja vaikka en lukeudu talvi-ihmisiin lainkaan, upposi mieli heti taikaiseen talvimaailmaan lankakerää pidellessä. 

Tästä huivista kehkeytyi valtava ikuisuusprojekti jokseenkin haasteellisen kuvionnin vuoksi.Aikomuksena oli pitää huivia jo jouluna shaalin tavoin mutta mutta...Sama kuvio toistuu koko ajan, salmiakkakuviot vain lisääntyvät kierros kierrokselta. Tämmöinen kuviointi on vain niin anteeksiantamaton jos haluaa kuviosta ehjän. Yksikin silmukkavirhe ohjaa kuvion väärään suuntaan. Jouduin purkamaan huivia ainakin kahdesti ellen peräti kolmesti liki 1/3 osan joka kerta. Ylimmässä kuvassa olen jo kertaalleen päätellyt huivin kun en ollutkaan tyytyväinen sen kokoon. Virheet tulivat silloin kun yritin kutoa muutaman rivin äkkiä vaan ja lasten häärätessä ympärillä. Juup, niin kuolleena syntynyt idea ja sitä piti vielä kokeilla paristi ennen kuin oppi.
Vaikeuksien kautta päädyimme kuitenkin villaunelma-Cloudin kanssa maaliin asti. Syksyllä tuo onkin sitten ihana heittää harteille tai kaulaan.

Viikonloppuna onkin sitten tiedossa väriä ja eloa synttärijuhlahumun tunnelmissa! Kiva saada talo täyteen väkeä; kaiken ikäistä ja kokoista :) Huomenna upotetaan kädet taikinaan, vatkataan kuohkeita taikinoita jauhojen pölistessä, maistellaan pursotellaan ja koristellaan.

Puikot matkassa söpössä pussukassa

Pidemmille automatkoille minulla on ollut tapana ottaa mukaan jokin keskeneräinen neulomus. Hyvä tapa käyttää jouten olo hyödyksi. Aiemmin olen sujauttanut puikot ja langat vain käsilaukkuun mukaan. Tästä on seurannut kuitenkin silmukoiden karkailua, lankakerien tahriinrumista ja puikkojen katoamista. 

Pari vuotta sitten ostin Seinäjoen käsityömessuilta isoja nipsulukkoja; näitä mitä käytetään nipsu ja  -kännykkäkukkaroissa. Vihdoin oikein kankaan tullessa kohdalle, syntyi inspiraatio tehdä jättikokoinen nipsukukkaro, jonka avulla käsityöt kulkevat mukana pysyen ehjinä.

Laitan linkin mistä pääset kurkkaamaan hyvän ohjeen: Klik!

Kerran aiemmin tein samalla ohjeella kännykälle pienen pussin ja se onnistuikin hyvin. Tämän  ison nipsulukon kanssa ei liimaminen ja kehyksen puristaminen kasaan ei onnistunut jonka vuoksi ompelin käsin paksulla puuvilla langalla kehyksen  ja kankaan yhteen.

Nyt me mennään neidin kanssa leipomaan sitruunapiirakkaa! Nam!

Kivoja nämä arkivapaat :)

Villainen pari uunista ulos

Muutama viikko sitten löysin uuden vallan mainion ja inspiroivan blogin. Blogi on nimeltään MUITA IHANIA, käy ihmeessä inspiroitumassa! Omabkin blogin toivosin olevan ainakin jollekulle yhtä ihana inspiraation lähde.Muita Ihania-blogin bloggari tempaisi joulusukkahaasteelle vastineen tammikuussa ja hirmuisen monet lähtivätkin tähän mukaan ja niin lähdin minäkin. 

Sain oman parini valmiiksi pari päivää sitten. Ensimmäistä vartta tehdessäni tuskailin jo sitä toisen sukan tekoa. On se vaan niin kiva tehdä töitä; huivit,pipot ym jotka eivät vaadi pareja ;) Jotta toisen sukan teko ei olisi niin sitkeää vaikka kovin tykkäänkin kutoa, keksin tehdä kuviot eri värein. Ja lopputulos onkin tosi hauska!

Viimeisessä kuvassa näkyy langanpätkät jotka tulivat sukkia päätellessä. Siinä meni lauantai-illasta puolisentoista tuntia, huh. Sukat ovat muuten todella lämpimät. Käytin lankana seiska veikkaa (tumman vihreä,harmaa ja palanut keltainen) ja Sallaa (liila ja vaaleanvihreä). Kirjoneule tekee kudonnasta vielä tiivimmän.

Tämän potauksen otsikointi sai minut miettimään josko nämä sukat olivat nyt tämän talven Viimeinen Villainen työ. Seuraava työkin odottelee jo päättelyään ja sen käyttö lupailee jo kevättä. Lankavaraston kätköistä voisikin jo kaivaa lisää puuvillaisia ihanuuksia. Varastosta puheen ollen. Aloitin 'työhuoneeni' järjestelyn viikko sitten pyhänä, pienenä iltapuhteena. Ei se ollutkaan ihan parin tunnin siivoilujuttu vaan vaati useamman päivän. Eli teille se lupaa hyvää; pääsette kurkkaamaan pyhättööni :)