Youtube-myssy

Toivotaan, että seuraava 'motivaatiopuhe' saa jonkun siellä ruudun toisella puolella tarttumaan puikkoihin. Meidän kouluaikoina täytyi tehdä yhdet parit villasukkia ja lapaset. Omat tekeleeni olivat todella löysää ja taisi peukalokin olla aivan liian lyhyt. Villasukat taas olivat erittäin leveät. Mutta onnistuakseen jossain täytyy ensin matkan varrella vähän möhliä ja takellella. 

Voisin luvata, että tuolloin jo lihasmuistiisi on piirtynyt oikean ja nurjan teko puikoilla. Sieltä muistin syövereistä ne sitten taas palaavat kun tarttut rohkeasti niihin kiliseviin metallipuikkoihin :)

Itse jouduin neuloosin valtoihin noin kahdeksan vuotta sitten kun innostuin kokeilemaan juuri syntyneelle kummitytölleni villasukat. Sitten teinkin jo myssyn. Sitten taas villasukat, lapaset, pipon...Ja överit vedin kutomalla seitsemät villasukat sinä jouluna koko perheelle joululahjaksi. Mutta toiston kautta opin kutomaan vaikka silmät ummessa kantapään! 

Siitä se sitten lähti ja tällä tiellä ollaan edelleen. 

Ja jottei mielenkiinto katoa, on aina silloin tällöin kokeiltava tikulla jäätä. Pikkuväkemme sai hiljattain uuden serkun ja pienelle nyytille tein AVIATRIX-myssyn youtuben avulla :D

Ohje löytyy siis googlen kautta ja on englanniksi. 

Se kudotaan otsalta takaraivolle ja toista korvaläppää lukuunottamatta yhdellä langalla. 

Kävin myös kummityttöni virkkuu-opissa. Alla näette tuloksen! Tokaluokkalaisen ymmärrys ei meinannut riittää kun täti kiemurteli langan ja puikon kanssa. Vihreälanka on siis tämän taitavan tokaluokkaisen ja tuo väkerrys siinä mun. Oonkohan kehityskelpoinen?

Ja eikun puikot viuhumaan! :)

Voittaja olo

Hei,
vitsit kun on taas mahtava fiilis :) Takana kaamea vatsatauti, joka nyt nujerrettu! Jee! :)
Siellä sängyn pohjalla maatessa kertyy  ihanasti vimmaa taas tarttua ihan arkisiinkin puuhiin. Kummasti vaihtuu kurahousujen kumilenksut uusiin noin vain ;)

Tänne talouteen rantautui tosiaan viime viikolla vatsatauti juuri ennen viikonloppua. Meillä harvemmin on isompia suunnitelmia viikonloppuisin mutta juuri edellisen viikonlopun suunnitelmat saimme unohtaa kun poju ja minä sairastuimme tähän vatsatautiin. Onneksemme puolet perheestä näyttää omaavan teräksisen suoliston - hyvä näin.

 Elen olimme jälleen iskussa koko perhe ja sää oli mitä parhain luisteluradalle lähtöön.Koska villi taaperomme ei vielä luistelun päälle ymmärrä niin lähdimme vain kaksin neidin kanssa. 
Oli enemmän kuin ihanaa saada posket punaisiksi, varpaat hieman kohmeisiksi ja ehkä peppu vähän mustelmille. Tänään heti uudestaan! 

Talvi alkaa antaa parastaan. Pikkuhiljaa.

Raikasta maanantaita.

Paperitähdet

Järjestelin askartelupöytääni ja vastaan tulikin kivoja papereita! Näitä tähtiä onkin tullut taiteltua viikon aikana muutamia. Ja täytyy myöntää, että on hiukan koukuttavaa puuhaa.

Tässä ohje jos sinäkin innostut :) 

Tarvitset:

Napakkaa askartelupaperia ja/tai ylijäämä tapettia

Liimaa

Sakset

Narua

1. Taittele neliö paperi niin, että saat siihen 8 sektoria
( Neliö kaksinkerroin, avaa. Toista toisinpäin ja avaa. Taitele kolmioksi ja avaa, toista ja avaa)

2. Leikkaa kunkin suoran seinämän (4kpl) halkiota pitikin n. 6/10 osan mittainen matka

3. Tähden sakarat syntyy kun taittelet paperin leikatusta kohdasta kohti taittelusaumaa. Paina kynnellä taitekohta, että se pysyy hyvin. Ikään kuin tekisit lennokkia.

4. Laita liimaa toiselle puolelle avointa sakaraa ja paina sekä odota, että paperit tarttuvat toisiinsa

5. Yhtä tähteä varten tarvitaan kaksi

6. Liimaa kaksi nelisakaraista tähteä päälletysten

Tähtisade päätyi makuuhuoneeseen mutta jokunen niistä lähtee tähdenlennolle hieman toiseen osoitteeseen ;) 

Niin ja hei,kiitos mukavisti kommenteista viime postaukseen. Joskus kannattaa uskaltautua paljastamaan kasvonsa myös näissä merkeissä, sillä oli mieltä lämmittävää huomata kuinka moni oli vieraillut sivuillani. :) :) :)

Mukavaa löördaagia teille kaikille!!! 

Minä Olen...

Tervehdys!

Välillä tuntuu, että saappaat ovat niin jumissa siirapissa kun tätä bloggailua teen. Tuo sohvannurkka kutimen kera on vaan vienyt mukanaan :D

Kuten varmaan jo olette huomanneet en ole oikeastaan esiintynyt lainkaan blogin kuvissa. En vain yksinkertaisesti viihdy kameran edessä ja kuka ne kuvat muuten ottaisi!!!
Jokunen yö sitten kun selkävaivat pitivät heräillä useamman yön, sain tähän postakseen idean ja vähän rohkaistumista.
Ja saattaapi siellä olla jokunen lukija joka on tänne harhaillut omia reittejään ja miettii kummoinen tyyppi siellä blogin takana häärää.
Sain mielestäni juuri kuningasidean ja ajattelin vastata joihinkin kysymyksiin ystäväni kirjan-tyylisesti ;)

Kuka olen: Jonna, parhaassa iässä, äiti, sairaanhoitaja, wannabe-puutarhuri ja ajoittain malttamaton

Perheeseeni kuuluu: Kaksi pientä kekkulaa; tyttö ja poika, miäs ja koira

Asun: kaupungissa keltaisessa omakotitalossa 

Rakkain paikka kotona: keittiö. Aamukahvi puusohvalla tuijotellen ulos puutarhaan yksin on arjen harvinaista herkkua. 

Mielipuuhat: keväällä ja kesällä puutarhurointi ja melonta. Kudonta ja ompelu...ei kyllä leivonta menee ompelun edelle.

En antaisi pois mistään hinnasta: jos perhettä ei lasketa niin varmaan paperivalokuvat

Minulle on vaikeaa: Olla hiljaa! Jotenkin ajaudun pulputtamaan varsinkin jos muu porukka vain katselee seiniin. 

Inhoan: tehdä ruokaostoksia nälkäisenä

Pelkään: HÄMÄHÄKKEJÄ ylikaiken! Jokainen kohdalleni osuva saa lähtöpassit :/

Juon kahvini: maidon kanssa...aika usein kylmänä :/

Paheeni: suklaaaaaaaaa!!!!

Huono tapa: Jätän vaateläjiä sinne tänne...kuulemma.

Turhaudun:...nooo, tähän ei mahdu niin paljoa mutta ainakin jos löydän kirpparilta kivan jutun ja siitä on pudonnut hintalappu, joten löytö jää hyllyyn.

Haaveilen: tällä hetkellä rantalomasta. Unelmieni puutarhasta <3

Yllätävä taito: osaan sahata kuviosahalla ja Hyvin! :D

Siinä jokunen tärppi minusta ja muutama kuva :)
Talvista tiistaita teille :)

Niin ne uuden vuoden lupaukset...

...niitä en tehnyt! On jonnin joutavaa aloittaa hirmuisen tiukka arki ruokavalion ja liikunnan parissa. 

Jos jouluna on kerta lupa syödä yölläkin niin miksi sitten rankaista itseään myöhemmin. 

Tämä asia tuli mieleeni oikeastaan eilen kun mussutin menemään toista..ehkä jo kolmatta voisilmäpullaa. Mutta hei, jos sinä menit tekemään lupauksia niin älä heittäydy puntarin orjaksi kokonaan muista myös nauttiakin välillä! :)

Olivat muuten pullat makoisia ja pikku-ukkokin pääsi maistamaan myös ensimmäistä kertaa koska taikina pyöräytettiin kauramaitoon. Keittiössä käytiinkin suht kiukkuisena ärjymässä ja kierimässä lattialla kun pullaa ei saanutkaan ihan mielin määrin. Näin siis kommunikointi toimii puolitoista vuotiaan kanssa, vähän olisi hiottavaa ;)

No arki on täällä vihdoin. Ja sen huomaa. Meinaisin otsikoida tämän postauksen Moody Monday mutta eikös se ole nyt keskiviikko meneillään. Moody monday siksi, että päivä on harmaa ja arjen aloitus pitkän lomailun ja pyhien jälkeen kangertelee aina omalta osaltani ainakin sen ensimmäisen päivän. 

Sen sijaan, että olisin uudeksi vuodeksi lupaillut kilojen karistamisia niin päätin muutamia pienempiä asioita tehdä hanakammin tämän vuoden puolella. Pieniä asioita, jotka muutenkin tulevat vastaan lapsiperheen arjessa; pottaillaan päivittäin, viedään ruokailun jälkeen astiat tiskipöydälle, opetellaan odottamaan omaa vuoroa yms. 

Mutta nyt kutsuu piirrusteluhetki neidin kanssa. Piirretään kuulemma Verneri-kissa ja lumiukkoja. 

Höyhensaari - rauhan tyyssija

" Mä en haluu, että teille tulee uudet tapetit! :'( Mä niin tykkään niistä vanhoista" 

Väreillä ja kuvioilla on mielestäni isoin merkitys makuuhuoneessa. Vilkkaiden ja eloisten päivien päätteeksi on ihana vetäytyä omaan soppeen, pesään jota ympäröi rauhallinen tunnelma. Vaikkakaan yöllä nukkuessamme emme näe tapetteja, kuoseja ja värejä ;)

Tästä pääset kurkkaamaan miltä makuuhuoneemme näytti ennen!

Ideointi väreihin ja tapettiin lähti tekemästäni pitsiliina-valaisimesta. Jotain herkkää tapettia yhdelle seinälle ja tummempaa maalia loppuihin seiniin. Tummaa siksi, että makuuhuoneemme on etälän suuntaan ja valoa tulviin talvellakin mukavasti. Päädyin valitsemaan värisävyn Tikkurilan värikartasta; vanamo, vallamo tms. Sori..nyt en muista nimeä enää :/ Kuitenkin pehmeän lämmin harmaa, joka taittaa ruskeaan ja sopii tapetin pohjavärin kanssa.

Lukko-tapetti löytyi Tapettitehdas Pilhgren ja Ritolan valikoimasta. Suosittelen kurkaamaan heidän sivuilleen: sivuille löydät täältä. 

Pienen sievän naulakon löysin kirpparilta, peili on tilattu ja pörröiset karvamatot aseteltu molemmin puolin sänkyä. Oli aika hassua ostaa jotain valmiina sisustuskaupasta ;) 

Meidän pikkuväki on päässyt aina osallistumaan remontointiin. Esikoinenkin oli vasta reilun vuoden kun poisti tapetteja isovanhempiensa luona - kyllä, ihan luvan kanssa.

Tälläkin kertaa kaksikko oli auttamassa tapetin poistossa ja neiti pääsi myös maalaushommiin. Näissä tilanteissa on parempi ettei haaveile kuvien ottamisesta :D

Olen enemmän kuin tyytyväinen :) 

Ja uni maistuu...

Mitä tuleva tuo tullessaan - ja mitä sen toivoisi tuovan

Tervetuloa vuosi 2015!

Monissa blogeissa on käyty vuosikatsauksia läpi menneeltä vuodelta. Itse en ajatellut sitä tehdä -ja eihän tämä blogikaan ole vuoden päiviä vielä pyörinytkään ;)
Ulkoasua tuunasin sen sijaan. Hieman simppelimpi nyt.
Vuosikatsauksen sijaan ajattelin käydä läpi muutamia asioita joita blogissa tullaan (toivon mukaan) näkemään seuraavan vuoden aikana. 

Puikoilla turvallisesti

Kutominen jatkuu edelleen ja uusia haasteita silläkin saralla aloitetaan kun vaan tähdet osuvat kohdilleen :D Ainakin jotain bloggareiden neulomistapaamisia kehtitellään...Ennen sitä puikoilla pyörii tuttuun tapaan sukkia, lapasia ja pipoja.

Ompeluni on ollut tähän päivään asti hyvän päiväistä surauttelua ja aina lopputulos ei ole onnistunut. Näistä juuri ostamistani kangasihanuuksista olisi tarkoitus ommella vauhtikaksikolle t-paitoja, sortseja, legginssejä ja yöpuku. 
Voipi olla, että linjat käyvät kuumina kun siskolle soittelen!! ;)
Niin ja itselle löysin maksimekkoon todella ihanan kankaan...jäi kuva ottamatta :/

Sitten niitä uusia haasteita! 

Ketjusilmukat ovat ainoa asia, joita osaan tehdä virkkaukseen liittyen. Kovasti meinailin hoitovapaan aikana opetella tämänkin...mutta mutta puolitoista vuotta on mennyt meinaillessa. Ups! 

Ja tämä. Hyvä kamera ja ei niin hyvä valokuvaaja! Ohjekirjaa en ole kertaakaan avannut ja nyt näyttäisi olevan aika paneutua edes vähän kameran eri toimintoihin.

Iiks ja kääk, Jee ja Jihuu, Apuuuaaa ja mahtavaa!  

Juup, töihinpaluu olisi edessä keväämmällä ja vatsa heittää kuperkeikkaa aina aika ajoin tätä miettiessä! ;)

Ja sitten se mistä tämä nainen ammentaa energiaa.

Tätä on luvassa PALJON!!!! 

Muistakaa haaveilla! :) :) :)

Toivotan kaikille onnea uuteen vuoteen!