Niin ne illat hämärtyy

Elokuun illoissa on jotain joka tekee mut haikeen onnelliseksi. Tulee jotenkin pysähtynyt ja rauhallinen olo iltaisin. Semmonen olo kun on tehnyt paljon kivaa ja mukavaa ja ehkä jotain hyödyllistäkin. 

Sohvaan nurkaan on jälleen kiva kaivautua, vetää vähän jo vilttiä paljaille varpaille ja olla vaan. Langat ja puikot on aina lähettyvillä ja telkkarin katselun sijaan teenkin mieluummin uutta villapaitaani tai vaikkapa väritän värityskirjaa! On muuten todella mukaansa tempaisevaa touhua tuo värittely. Neidin kanssa kävimme aika vakavankin keskustelun tästä, ettei äitin kirjaan mennä sitten värittämään. Olin kuulemma epäreilu kun ostin itselleni tuommoisen. Pienen mielipaha helpotti kuitenkin kun annoin luvan käyttää puuvärejäni <3

Aurinko on hellinnyt viime päivät mutta sen voima ei riitä enää lämmittämään iltoja. Iltaisin on joutunut vetämään jo villatakin ylleen kun oon käynyt antamassa pupusille iltapalaa. Villasukatkin saa vihdoin ottaa esiin! Olen koko kesän tsempannut itseäni olemaan ilman villasukkia ja siinä onnistuinkin; loman ajan. 

Olen ihastunut alpakka-lankaan ja viime vuonna ostin jo tuon ihanan Dropsin Alpaca Silkin jemmaan. Tein poikkeuksen värivalinnan suhteen ja rohkaistuin poimimaan koriin hieman muuta kuin harmaata, ruskeaa tai jonkin sortin pinkkiä. Lanka on älyttöämän kevyttä ja ikään kuin harjaantuu sitä käsitelessä, tehden neuleen pinnasta liki huopaisen. Varmasti lämmin jahka se valmistuu.

Onko siellä joku muu joka on hullaantunut värityskirjoihin?

Potkua alkavaan viikkoon!