Joskus sitä jaksaa olla ehtivä, jaksava, aikaansaava, toisten tarpeet huomioiva, yltiö-sosiaalinen, lähes maaninen...Joskus sitä unohtaa kuunnella itseään ja sitä pientä ääntä joka mielessä hokee, että hellitä jo!
Viimeiset pari viikkoa ollaan suoritettu aikatauluja! Jännää kuinka kiireinen sitä voi olla vaikka on kotona lasten kanssa. Mitä se sitten on kun työt alkavat!?
Mun mieli painuu maihin näillä säillä kun on vain harmaata ja mustaa. Ehkäpä siksi kalenterikin on ollut ihan yli-buukattu, ettei huomaisi tätä pimeyttä.
Nyt kuitenkin annan itselleni luvan käydä vähän hitaammalla.
Muutama kuva auringosta joka näyttäytyi viimeksi aivan liian kauan sitten.
Muistakaa tekin hellittää joskus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti