Lasten myötä ajan juoksua ei pysty enää hallitsemaan. Tänään kuvasimme tyttäreni samassa puvussa missä itse olen koreillut jo useita vuosia sitten eskarilaisena hammasrivistö vajaana. Tämän todella kauniin Kaukolan kansallispuvun on tehnyt mummoni ja siihen on saanut sonnustautua siskoni, serkkuni ja meidän jälkikasvumme eli aikamonta pikkuneitoa. Kunpa mummo olisi näkemässä.
Muistan itse olleeni aikamoinen poikatyttö tuossa samassa iässä eikä hameet kuluneet lempiasusteisiini. Tyttäreni kuitenkin nautti saadessaan pukeutua viimeisen päälle ja ihasteli puvun yksityiskohtia ja etenkin satiininauhaista hiuspantaa. Kuvien oton jälkeen pukua ei olisi maltettu riisua pois. Tämä on ihan korvaamaton muisto mummostani ja hyvä muistutus omista juuristani - käsityöläisen lapsenlapsena toivonkin tämän elämäntavan ja intohimon käsitöihin periytyvän eteenpäin. Ja mukava yhteensattuma oli tämä meidän neidon kuvaus näin Suomen 100-vuotis juhlavuotena.
Moi! Osaisitko sanoa minkä niminen tai mistä on tuo paidankauluksen solki? Mulla on mummon jäämistöstä täysin samanlainen, enkä oo missään nähnyt samanlaista :)
VastaaPoistaMoi Rosanna! Ja pahoittelut viivästyneestä vatsauksesta, perheen vatsatauti vienyt voimat. Itse en osaa sanoa rintaneulalle nimeä mutta laitoin tiedustelua tädeilleni siitä. Ainakin itse koru on Kalevala korun rasiassa. Palaan asiaan kun tiedän :)
PoistaNyt sain lisätietoa korusta. Se on kalevan koru vuodelta 1984, Loviisan solki. Esikuvana Loviisan seutu v.1700.
PoistaKiitos! :)
PoistaOnpa kaunis puku.
VastaaPoistaKiitos, itse tykkään myös erittäin paljon. Harmillista kun ei sattunut mitään juhlia tähän lähettyville missä puku olisi päässyt oikeuksiinsa.
Poista