Purkutuomio ja lohdutuspalkinto

Täällä jälleen! Vierähti paljon suunniteltua pidempi aika poissa täältä blogin puolelta. Sohvalle hyytelöitymisen lisäksi puolet perheestämme sairastui vatsatautiin ja tällä kierroksella en ollut niin onnekas,että olisin saanut olla vain se likapyykin pyykkääjä. No nyt löytyy jälleen paikkuja!

Viikonloppuna sohvalle jättämäni juuri valmistunut villasukka pääsi pikku-uhmiksen käsiin. Ja lopputuloksena sukan varressa ammotti isohko reikä sillä olin unohtanut sakset ulottuville. Voi puuh ja aargh! En tiedä olinko tilanteessa enemmän tuohtunut itselleni vai uhmikselle. Purin kiukkuni kuitenkin villasukkaan ja purin koko varren ylhäältä päin noin puoleen väliin asti. Olipa se sitten ensimmäinen kerta kun päättelin villasukan silmukoita varren päässä. 

Vielä olisi toisen sukan kantapää ja lapa tehtävänä ja sitten vihdoin saan nämä uutukaiset vetää jalkoihini varpaita lämmittämään. Langan kävin jo syksyn alussa hakemassa paikallisesta neulenettikahvilasta. Suosittelen piipahtamaan!

Entäpä sitten se lohdutuspalkinto. Nykyään kun lähden ostoksille joko vain katselemaan ja ihastelemaan tai sitten jotain hankintaa tekemään, niin minua vaivaa joka kerta sama asia; En osaa päättää. Seilaan päätöksen teon kanssa ees ja taas. Valitsen ja teen ostopäätöksen ja taas pyörrän päätöksen. Vakuutan, että ensimmäinen vaihtoehto on aina parhain - kiinnittihän se ekana huomioni. Ja tämä eipäs juupas toipas eipäs-pähkäily jatkuu ja viime viikolla neulelegginssien sijaan Indiskasta tarttui vain tämä suloinen koristepallo mukaani. Leggarit vaihtoehtoineen jäivät kauppaan. 

Tämä taitaa olla meidän ensimmäinen joulukoriste ainakin neidin mielestä. Kuulin nimittäin jotain supinaa selkäni takana: ' Kato nyt iskä, äiti on jo laittanut joulupallon'

:) :) :)