Rakkaudesta käsitöihin; ensimmäinen kunnon virkkuutyö ja syrämmen muodossa. Jokunen päivä sitten selailin Novitan lehteä (talvi 2014) ja löysin hiirenkorvan tämän ohjeen kohdalta; virkatut kyynärpaikat neuletakkiin.
Sisuunnuin saman tien omaan saamattomuuteeni ja painelin hakemaan ainoata virkkuukoukkuani ja sopivaa lankaa. Askateluhuoneesta mukaani tarttui ekopuuvillaista Hankoa, jonka seurassa istuuduin koneelle. Ystävän vinkistä päädyin Viivin virkkausnetti - sivuille ja sieltä opetusvideoiden avulla taiteilin tuon valkoisen sydäntä muistuttavan soikion.
Lopputulosta katsellessani repesin tyystin! :D Olin kuitenkin iloinen, että vihdoin taisin 'pylväät' ym perussilmukat, työnohjeen luku ei vain oikein luonnistunut.
Tein tekeleestä johtopäätöksen; liian paksulanka liian pienen virkkuukoukun kanssa ei tuota oikeaa lopputulosta. Sen sijaan, että olisin jälleen tyrmännyt ajatuksen virkkuun opettelusta ja lykännyt työn nurkkaan, kokeilin uudestaan. Ja kannatti.
Ajatus juoksee jo isoäidin neliöistä koodusta päiväpeitosta neidin huoneeseen. Joo justiinsa!
Jos jollakulla uupuu isäinpäivälahjan idea vielä ja tykkää itse tehdä lahjoja niin seuraavan viikon aikana yritän saada tänne vinkin ja/tai ohjeen.
Mukavaa viikonalkua kaikille! Me vietetään huomenna vielä vapaapäivää lasten kanssa.
Tseppiä virkkaamiseen, tein sitä nuorena kuten kutomistakin elikkä kirjakielellä neulomista. Kudoin myös puilla saalin ja liinan pellavasta. Mielenkiintoista! Hyvä!
VastaaPoista