maanantai 12. toukokuuta 2014

Ainu-pupu



ja sen metsästys! Voi kunpa tähän leluun saisi gps-paikantimen ;) Noin kolmisen vuotta sitten esikoisemme sai yhtenä syntymälahjanaan Ainun pupun. Siitä alkoi heidän yhteinen seikkailunsa <3 
Kaksikko on lähes erottamaton. Hiekkalaatikolla, ruokakaupassa, Muumilaaksossa, autossa, ruokapöydässä, päivällä ja yöllä. 
Jos kaksikon pienempi on jäänyt kotiin, niin sen perään kysellään  kotiin tultaessa ennen kuin kotiavain on edes löytynyt takin taskusta.



Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, tummia kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.

Aale Tynni



Kuinka paljon turvan tunnetta voikaan noin pieni pehmoinen pupu tytölle antaa <3


Tuossa alla vielä Ainun pupuja ihka uutena :)


P.s. Iltaisin varttia vaille kahdeksan ei ole kiva huomata Pupun kadonneen..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...