Totuuden torvi

Me tytöt lähdimme tänään mattopyykille. Pakkasimme eilen tehtyä mehua ja keksit mukaan, takakonttiin heitettiin mäntysuovat, harjat ja värikkäät räsymatot. Hurautettiin matonpesupaikalle, jossa oli sopivasti kuhinaa ja meille yksi paikka vapaana. Neidille tämä oli tuttua puuhaa ja topakasti tämä tarttuikin letkun varteen ja kasteli maton ominpäin. Yhdessä siinä porstasimme ja hääräsimme kun meitä vastapäisellä pesupaikalla oleva keski-ikäinen rouva huikkasi; onpas sulla ahkera tyttö! Tämän rouvan pesukaveri jatkoi; teistä saisi ihanan kesäkuvan, ei mitään pokemon-luuria kädessä.
Kiitin kohteliaisuudesta ja sydäntä lämmitti, mieli hymyili leveästi vielä pitkään :)

Kotiinpäin ajellessa radiotoimittaja puheli pitävänsä sometaukoa kesälomallaan, kertoi olevansa täynnä some-täydellisyyttä ja insta-hehkutusta. Ei väärässä tämäkään sälli ja itsekullekin tekisi tauko ruudusta hyvää! Ja missä uupuu some-todellisuus? Ai niin..se vaatii aina arkikuvahaasteen.
Joissakin blogeissa bloggarit ovat kummastelleet käyntimäärien laskua. Mielestäni on vain hyvä, että tulee notkahdus lukuihin kesäaikana sillä se kertoo ihmisen kyvystä nauttia siitä hetkestä, siitä kesästä mikä on meneillään. Ruutua tuijottamalla menetät varmasti ne hetket, joita ei pitäisi.

Omaa blogiani olen käyttänyt arkisten asioiden,tuunausprojektien ja käsitöiden  jakamiseen. Siinä ajatuksessa, että saisi annettua jollekin toiselle tekemisen kipinän. Joskus ajattelen, että blogini postaukset ovat kevyttä haihatusta ja elämä on vaan valmistuvia projekteja. Ei suinkaan, on täälläkin arki murheet ja joskus enemmänkin, väsymystä ja kiukkua. Niitä ei vain jaeta tässä blogissa. Sen sijaan  käsityöt ja puutarhurointi toimivat terapiana ja auttavat jaksamaan arjen myllertäessä ympärillä. Aika usein huomaankin, että mitä enemmän on asioita mielen päällä sitä kovempaan tahtiin puikotkin viuhuvat.

Elämä on ruudun ulkopuolella! 

<3