sunnuntai 28. elokuuta 2016

Yhtä pehmeät




Eikös näytäkin tuo Cloud-alpakkakerä yhtä pehmoiselta kuin meidän Ruusu-pupu? Iltojen viiletessä ovat puputkin saaneet ahkerammin silittelyä. Onhan se mukava upottaa sormet pumpulin pehmoiseen turkkiin. Yhtä pehmoista on tuo ihanaisen muhkea Cloud-lanka. Ja niin lämmin, ai että.
Joku teistä saattaa muistaa kesäkuisen Villaunelmointi postaukseni. Silloin tilasin nuo langat Tapion kaupasta, ja toimitus oli nopeasti perillä. Muhkea paketti jäi kuitenkin odottelemaan hyllylle puutarhahommien viedessä illat. Sateiset kesäillat tulivat kuitenkin ja syksyksi ajateltu neuleprojekti on jo yli puoli välissä, jee! 


Kuusi kerää on nyt käytetty; niistä valmistuivat etukappale ja hihat. Ja vielä olisi takakappale tekemättä. Mallineuleen jouduin muokkaamaan omanlaiseksi kun ohjeen mallineule ei pelittänyt lainkaan. Alkuperäinen ohje on Drops desingin suunnittelema. 





Jostain syystä olen törmännyt moneen otsikkoon/juttuun/postaukseen tai muuhun vastaavaan joka on käsitellyt blogisuosion vähentymistä. Näin jokseekin tuoreena pikkuruisen blogin  pyörittäjänä jään joskus harmittelemaan kyseistä asiaa. Instagram ja kumppanit ovat uusi tuuli ja tyyli, ja monet seuraavat vain näitä kautta blogeja. Ehkä minunkin olisi aika liittää blogi instan puolelle mutta mää en ossaa! :/ tai siis lue; en saa aikaiseksi. 
Minä siiryn nyt tuon neuletunikan pariin. Taidan napata karkkikulhonkin viereen :)

Potkua alkavaan viikkoon! :)



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sylin täydeltä

Tervehdys teille! Täällähän on tullut taivaan täydeltä vettä niin, että ollaan rikottu jo tilastojakin. Parin viikon sateiset aamut saivat vihdoin tänään muutoksen kun aurinko yrittää paistaa pilvien raosta. On sekin jo jotain!

Lasten aloitettua uudessa hoitopaikassa,on oma aika jäänyt täysin toteutumatta vaikka kaksikko on sopeutunut tilanteeseen mallikkaasti. Oman ajan "uhraamiseen"oli valmistauduttu kuitenkin. Uusi ympäristö ja isompi ryhmäkoko ovat jo pelkästään isoja muutoksia pienten arjessa. Äippä on saanut heittää kutimet koppaan kun iltaisin on sylin täydeltä muksuja, paijaamista ja läheisyyden tunnetta on nyt tarjottava.


 Nukkumaan mentäessä pientä mieltä askarruttaa kaikki mahdollinen. Siinä on omakin mielikuvitus saanut haastetta vastauksia keksiessä. Yhteistuumin ollaan kuitenkin saatu mieltä painavat asiat aisoihin. Äitinä iso toive olisi, että kunpa lakkaisi murehtimasta niin isoja asioita <3
Eiköhän meidän arki pian ala rullata ja saadaan blogin puolelle eloa myös :)

Reipasta keskiviikkoa sinulle!

maanantai 15. elokuuta 2016

Satoa sateesta huolimatta



Tuntuu, että tuosta aurinkoisesta kesäsunnuntaista on jo ikuisuus! Kasvimaa tarjoili meille tuona sunnuntaina lounaan ja osa sipuleista nostettiin jo ylös kun varretkin olivat laonneet. Viikon verran on tullut joka päivä vettä lähes tauotta ja tuntuu, että ollaan otettu aimo harppaus kohti syksyä. Loppukesä on  mun lemppariaikaa ja näyttää siltä, että se jää nyt tällä kertaa väliin. HÖH :/
Mutta se ei ole estänyt tekemästä suureellisia puutarhasuunnitelmia ensi vuosille. Kyllä se kai jotain kertoo lapioinnin ahkeruudesta(ja joskus sen ihanuudesta) kun vanha luottolapio täytyi hitsata ehyeksi mentyään kahteen osaan!

Pikku hiljaa täälläkin aloitellaan arkea, lapset saavat nauttia vielä päivän pari isovanhempien luona. Itsellä olisi syytä tehdä ryhtiliike herkuttelun ja liikunnan saralla, eikä se arkirytmien tulokaan ole yhtään pahitteeksi. Näyttäisi siltä, että puikon varsiin pääsee yhä useammin ellei säät tee vielä täyskäännöstä.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Totuuden torvi

Me tytöt lähdimme tänään mattopyykille. Pakkasimme eilen tehtyä mehua ja keksit mukaan, takakonttiin heitettiin mäntysuovat, harjat ja värikkäät räsymatot. Hurautettiin matonpesupaikalle, jossa oli sopivasti kuhinaa ja meille yksi paikka vapaana. Neidille tämä oli tuttua puuhaa ja topakasti tämä tarttuikin letkun varteen ja kasteli maton ominpäin. Yhdessä siinä porstasimme ja hääräsimme kun meitä vastapäisellä pesupaikalla oleva keski-ikäinen rouva huikkasi; onpas sulla ahkera tyttö! Tämän rouvan pesukaveri jatkoi; teistä saisi ihanan kesäkuvan, ei mitään pokemon-luuria kädessä.
Kiitin kohteliaisuudesta ja sydäntä lämmitti, mieli hymyili leveästi vielä pitkään :)

Kotiinpäin ajellessa radiotoimittaja puheli pitävänsä sometaukoa kesälomallaan, kertoi olevansa täynnä some-täydellisyyttä ja insta-hehkutusta. Ei väärässä tämäkään sälli ja itsekullekin tekisi tauko ruudusta hyvää! Ja missä uupuu some-todellisuus? Ai niin..se vaatii aina arkikuvahaasteen.
Joissakin blogeissa bloggarit ovat kummastelleet käyntimäärien laskua. Mielestäni on vain hyvä, että tulee notkahdus lukuihin kesäaikana sillä se kertoo ihmisen kyvystä nauttia siitä hetkestä, siitä kesästä mikä on meneillään. Ruutua tuijottamalla menetät varmasti ne hetket, joita ei pitäisi.



Omaa blogiani olen käyttänyt arkisten asioiden,tuunausprojektien ja käsitöiden  jakamiseen. Siinä ajatuksessa, että saisi annettua jollekin toiselle tekemisen kipinän. Joskus ajattelen, että blogini postaukset ovat kevyttä haihatusta ja elämä on vaan valmistuvia projekteja. Ei suinkaan, on täälläkin arki murheet ja joskus enemmänkin, väsymystä ja kiukkua. Niitä ei vain jaeta tässä blogissa. Sen sijaan  käsityöt ja puutarhurointi toimivat terapiana ja auttavat jaksamaan arjen myllertäessä ympärillä. Aika usein huomaankin, että mitä enemmän on asioita mielen päällä sitä kovempaan tahtiin puikotkin viuhuvat.





Elämä on ruudun ulkopuolella! 
<3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...