Aina jotain puikoilla

Keväisin olen monesti harmitellut kun joutuu laittamaan kutimet ja villalangat koppaan odottelemaan syksyn pimeitä iltoja. Oikein pro-käsityöihmisethän kutovat ennakoiden; keväällä seuraavaksi syksyksi asusteet ja päinvastaoin syksyllä ja talvella kevääksi. No ei onnistu meikäläiseltä. Muutenkin tapana on kutoa vimmattuun tahtiin nähdäkseen lopputuloksen ja montaa työtä vielä kerralla:/

Nyt tänä keväänä innostuin hirmuisesti yhdestä pitnineule ohjeesta, jonka löysin kyseisestä blogista: 

http://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/kalastajan_vaimo/paasiaisneulomista 

No,kas kummaa! Useamman yrityksen jälkeen oli pakko luovuttaa. Puikoille ei muodostunut nättiä pitnikuviota vaan jotain serpentiiniä. Olin jo hetken murtunut; tässäkö se nyt oli. Teen lopun elämäni vain villasukkia ja palmikot jäävät haasteellisimmiksi mitä osaan! Kuitenkaan en saanut pitnikuviota mielestäni. Ystäväni oli anatanut minulle kahdenlaista puuvillalankaa, joista ei itse tehnyt mitään. Toinen niistä oli tuttu lanka, Novitan ekopuuvillainen Hanko ja toinen ohuempi puuvillainen myös.

Sain heti kipinän Hangosta ja nyt puikoilla onkin neule tulossa. Teen sen yhtä ohjetta soveltaen ja helmineuloksena. Etukappale onkin jo valmiina. 

Vihreästä langasta päätin tehdä ystävälleni jotain korvaukseksi langoista:) Lanka on ihanan pehmoista ja siitä on nyt tulossa kolmiohuivi pitsikuviolla. Ohjeen löysin Novitan sivuilta. 

Kaunis helmineule syntyy nopeati lasten leikkiessä...

...kun taas huivi vaatii kaiken keskittymiseni

Niin joo, Suomen Vappu ei koskaan petä! Takassa tuli, ettei varpaita palelisi. Taidetaan nauttia simat ja munkit sisällä! Nyt takaisin kutimien pariin :)

Where's Waldo?

Uusi kirjatuttavuus!

Meidän kuopus syntyi viime kesänä ja kuulin silloin ristiäisten jälkeen ensi kerran tästä yllä olevasta kirjasarjasta. Olin laittanut kuvan fb:n meidän vauvasta, joka makoili sitterissä ja oli isosiskon toimesta peiteltynyä pehmoleluilla. Sitten äitille huikattiin, että saa tulla etsimään ;) Tämä kyseinen leikki on ollut kestosuosikki jo ennen pikkuveljen tuloa, ennen piiloteltiin koiraa :D

Eräs työkaverini kysyikin oliko vauvan nimellä jotain tekemistä kirjan kanssa. Minulle tämä oli ihan uusi juttu ja se herättikin kiinnostuksen ja liki vuosi myöhemmin päätin tilata itselleni kirjan kun surffaillun kautta löytyi vielä niin edullisesti. 

Kirja yllätti, sopii koko meidän perheelle! ;) Jopa neiti 3v jaksoi keskittyä kuvajahtiin. 

Kirja on siis brittiläisen Martin Handfordin kuvittama ja sisältää koko aukeaman kokoisia erittäin yksityiskohtaisia kuvia. Ja hauskoja!

Tarkoituksena on sitten löytää Wally ja hänen kaveruksensa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa kyseinen kirjasarja tunnetaan nimellä Where's Waldo.

p.s. Tämä on mahtavaa ajanvietettä auto-jalentomatkoille niin isoille kuin pienille :) Varmasti tulee itse kokeiltua.

Niin ja jos ei kirjaan ehdi syventyä niin tarjolla on myös oman Wallyn metsästystä! Vauhti kiihtyy..

Gudrunin innoittamana

Ehkä joku tietääkin Gudrun Sjödenin ja hänen ihanan kataloginsa, joka pursuaa värikkäitä, ilmeikkäitä ja aivan mielettömän ihania vaatteita! Ja ovat kaikki ekologisesti tehtyjä! Jos et tiedä vielä, suosittelen katsomaan :)

Siskoni löysi seuraamastaan blogista askarteluidean ja keksi käyttää tähän vanhaa Gudrunin katalogia. Hän on aiemminkin tehnyt katalogin sivuista paperilumihiutaleita. Ja nyt sivut päätyivät tällaisiin koristeisiin. Sivut ovat värikkäitä mutta toki samaa ideaa voi soveltaa valikoimalla hieman rauhallisempia sävyjä. 

Tässähän jatkuu Gudrunin ekologisuus..kierrätyspaperista tehty katalogi hyödynnetään vielä kerran ennen lehtikeräykseen hylkäämistä. 

Niin ja näitä pallonauhoja voi käyttää synttäreillä ja muissa juhlissa..ja miksei vaikka terassille!

Pientä näpertelyä

Kevään ja pääsiäisen tulo innostaa jälleen askartelupuuhiin joulun tonttuaskartelujen jälkeen! 

Ollaan askarreltu lasten kanssa ja vähän ilmankin..;) Kun lasten kanssa kaivetaan sormivärit ja muut vermeet esiin, täytyy itseltäkin löytyä pitkää mieltä. Lopputulos nimittäin ei ole aina  munkaltaiselle askarteluperfektionistille se mitä odotti:) Siispä jotta kukin nauttisi näpertelystä, teen sitä jonkin verran myös lapsilta "salaa".

Yllä siis neidin sormivärin maalaamia munia. Värit sekoittelin valmiiksi ja sen jälkeen neiti sai omat ohjakset käsiin. Ohuella rautalangalla kiinnitettiin ne sitten pajukranssiin.

Myöhemmin kokeilin munien värjäämistä kahvilla ja sipulilla. Olen aiemminkin kokeillut ja en muistanutkaan miten kivan värisi niistä tulee. 

Vasemmalla kahvikylpy/ Oikealla sipulivesikylpy

Vesivärejä roiskimaan!


Kahvikylpy antaa munalle haalean lattekahvinvärityksen ja sipulivesi taas oikeen lämpimän keltaisen värin. Päälle roiskin hieman ruskealla vesivärillä. Joka oli muuten vaikeaa, väriä oli enemmän pöydällä kuin munissa :D
Munat laitoin Riihimäen isoon lasitölkkiin ja meriheinästä tehtiin pieni pesä. Sainkin laittaa sommitelman takan reunustalle, johon ajoittain vaikea keksiä koristetta.

Pala Päärynää...

Talo&Koti 1/2014 lehteä selaillessa bongasin miellyttävän värin  Leikkimökin värivaihtoehdoksi. Näinä päivinä tulee vaunuteltua lähes päivittäin täällä meidän lähiössä ja yllättävän monesta pihasta löytyy leikkimökki! Niska pitkällä yrittänyt kurkkia toisten aitojen yli ;)

Lähes kaikki leikkimökit ovat aina samassa maalisävyssä kuin itse päätalo ja autotalli. -Meille tulisi siis keltainen leikkimökki- Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa mutta itseä houkutti valita jokin muu sävy- tietenkin sellainen joka matsaa talon värin kanssa.

Tässä kolme kovaa vaihtoehtoa: 

keltainen/vaaleanpunainen/vihreä

Tämä alla oleva sävy oli ehdottomasti paras. Se oli myös se lehdessä esitelty sävy. 

Pala päärynää.

Ehkä...siis ehkä. Jos meillä olisi vain neitejä olisin saattanut päätyä tuohon Tikkurilan Leivos-nimiseen vaaleanpunaisen sävyyn ;)

Kunpa pian päästäis sutimaan!!!

Muutama ompelus

Keväinen tervehdys! 

Meidän esikoinen täytti muutama viikko sitten kolme ja hänelle ompelin mekon synttärilahjaksi. Kyseisen kankaan ostin jo edellis vuoden alennusmyynneiltä mutta nyt vasta raaskin sitä käyttää. Ompelutaitoni ovat ehkä noin keskivertoiset. Itselle tulee aina kiire nähdä lopputulos ja siskon kanssa puhutaankin "survomisesta" ;D. Jos kyseinen ompelus vaatii enemmän osaamista käännyn aina siskon puoleen. Hänellä riittää enemmän osaamista ja kärsivällisyyttä. Tämäkin kaava saatu häneltä ja muotokaitaleet ommeltu puhelin tuen varassa ;) 

Kuva valmiista mekosta ei imartele mekkoa lainkaan mutta ylemmissä kuvissa näkyy hyvin kankaan kuosi ja värit.

Ompelusta innostuneena tein parin päivän päästä myös ystävän tyttö-vauvalle mekon. Olin säästänyt pieneksi jääneen trikoopaidan kun tykkäsin sydämistä ja se olikin oiva kangas pikkuneidin mekkoon. Joustava, helppo pukea ja liikkua. Sinisestä kankaasta sai vielä tuollaisen huivin tai vaikka kuolakaulurin.